silmät kii katsotaan, pystyykö tuuleen nojaamaan

Mä en oo jaksannu kirjottaa tänne mitää, ehkä kirjotan ihan pikkusen. Mä voisin alottaa siitä, että mä menin viime lauantaina ekaa kertaa sille saksalaiselle kirkolle ekaan riparikokoontumiseen. mä en tuu todellakaan viihtymään siellä, se on täynnä persoonattomia ihmisiä. tietty ne kaikki puhuu saksaa, enkä kestä sitä kieltä, en ollenkaan. en tunne sielt ketää, ja se yks muijakin tuli puhuu mulle, mut mä katoin sitä vihasena, mutten vielä käskeny pitää turpaansa kii.

tää tapahtu siis lauantaina, sitten sunnuntai on totaalisen mustan peitossa, samoin maanantai ja tiistai. taisiis, en muista kunnolla, ainakin mulla ja essillä meni välit poikki, mut se on mulle ihan sama.

torstaina meilla oli hasasen tunti vikana. me vedettiin sen tunnettua jumppaa, joka oli pelkkää kidutusta, mutta, me vedettii saksipotkuja, ja mua rupes naurattaa kotimatkalla, ku kelailin et jos vaikka Olli Herman pitäis mulle niitä liikkatunteja, se olis niissä saksipotkuissa mestari, ja hasanen menis ihan kalpeeks, ku se näkis ne, voisinpahan vaikka kysellä jos tulis mun seuraks sinne tunneille, ilman paitaa ja hiukset ponnarilla.

tänään mä otin uuden kuvan, ja jonkun wnb taidekuvan. sitä toista kuvaa, siis omakuvaa en tänne laita, mut ehkä sen toisen ? mä meen kohta ulos keinumaan, se on niin rauhottavaa, ja rakastan olla ulkona syksyllä. mun pitäs oikeesti siivoo huone, mut vitut siitä. huomenna sitte turkuun ja nään matun sekä santerin, tuskin maltan oottaa !

ekana

noniin mä päätin alottaa uuden blogin, jossa aattelin kertoa vähän enemmän mun elämästä silleen, mitä mun elämässä tapahtuu, ja miten mulla menee, kun mun toisessa blogissa se on menny semmosen angstaamisen puoleen.

ensinmäisenä mä taidan kertoa ittestäni, että te tiedätte kuka mä olen, eli siis.... mä synnyin 9.5 vuonna 1997 perheesen, jonka äiti on puoliksi suomalainen ja puoliksi saksalainen, joka otti miehekseen täys saksalaisen. mulla on isosisko ja isoveli, josta se jälkemmäinen on vanhin. mä siis oon kuopus, perheen vauva. mulla ja mun isosiskolla on kolmisen vuotta ikäeroa, ja mulla ja mun isoveljellä kuusi vuotta, eli mun äiti pamahti paksuks kolmen vuoden välein.


mä synnyin hyvinvointimaahan suomeen, ja sen pääkaupunkiin, jossa mun äitikin on syntynyt. mä muutin kahen vuoden ikäsenä Vantaaseen omakotitaloon, jossa onnistuin asumaan seuraavat 12 vuotta. mä pienenä pidin siitä paikasta, mutta kun mä rupesin kasvamaan ja mun pienissä lastenaivoissa käsitin miten kamala paikka se tosiaan oli, niin mä aloin vihata sitä.

mä oon pienestä asti ollu erittäin puhelias ja sosiaalinen, sekä mä tarvitsin usein leikkikaveria, jota harvemmin löyty, vaikka pienempänä olin enemmän ulkona. mun murrosikä alko tosi aikasin ja kaikki mun luokkalaiset tuntu niin pieniltä ja tyhmiltä, eikä mua huvittanu katella niitä, ne haukku mua.

mä vaihoin muitten kanssa kutoselle uuteen kouluun ja siellä tein sitten päätöksen, että vaihan seiskalla siihen toiseen kouluun. mä sitte keväällä menin sinne ja se oli vielä pahempi helvetti. mä elin suurimman osan viimevuosista koneen edessä, siellä mulla oli elämä.

me päätettiin sitten vanhempien voimin, että muutetaan takasin Helsinkiin, kun isoveli muutti tyttöystävänsä kanssa kahdestaan, ja sisko yksin kissansa kanssa, sillä se sai mukavan yksiön koulunsa lähellä.

Me muutettii sitte pihlajanmäkeen tämmöseen kerrostalo asuntoon mun äitin ja isän kanssa, ja mun on ihan okei olla täällä. mä käyn yksityiskoulua ja mä olen kuvataidepainotteisella luokalla, vaikkei taide siinä muodossa mua paljoakaan kiehdo. mä olen enemmän musiikin ihmisiä.

mun elämässä ei oikeastaan tapahdu paljoa mitään. mä käyn kovasti keikoilla, varsinkin reckless loven, se on jotenki tullu semmoseks lemppari livebändiksi. kuuntelen kaikenlaista musiikki ja tällä hetkellä eniten Haloo Helsinkiä, jonka laulaja Elli on todella suloinen !

mun elämä on normaalia, mä saan paljon semmosta mitä mä ite haluan, koska vanhemmat kustantaa. mä olen pitkä ja pyöreä sekä hassun näköinen. mä koitan olla erinlainen, mutta mä oon silti kuin kaikki muut. mä koitan tehä musta kiinnostavamman persoonan, mutta se on hieman tyhmää. mä aattelin, että olisin kiinnostava, jos en söis lihaa, ja lopetin sen. olen siis pescovege jo ekaa vuotta, enkä voisi syödä ees sitä lihaa.

mä teen vapaa-ajallani musiikkia ja olen kavereitten kaa, taisiis kaverin, mulla on niitä täällä päin vain muutama. harrastan myös nettikavereita, ja niitä on Kemissäkin asti ! mä myös kirjotan mielelläni, soitan kitaraa ja luen. joskus saatan ottaa isän kameran ja mennä kuvailemaan, mutta tosi harvoin.

olen pahoillani über pitkästä ekasta postauksestani, ei tule varmanakaan olemaan näin pitkiä. kiitos jos edes joku jaksoi lukea. amen.